Yrittäjyydessä yksi tärkeimmistä asioista on onnistunut verkostoituminen. Kaikki tähänastiset työni olen saanut hyvien verkostojen kautta. Pitää opetella käymään kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilaisuuksissa ja ainakin yrittää olla näkyvissä. Itselleni tämä on suhteellisen luontevaa, mutta voin kuvitella että kissanristiäisissä ramppaaminen voi olla melko raskasta aloittelevalle UJOLLE yrittäjälle.
Vaikka itselläni olikin ihan hyvät pohjaverkostot yrittäjäksi alettuani, pitää työ silti aloittaa melkein nollasta ja lanseerata itsensä uudelleen itsenäisenä yrittäjänä. Minut yhdistetään yhä moneen aikaisempaan työhöni, eli suurin työni onkin nyt kiertää kertomassa, että teen nykyään itsenäisesti yrittäjänä hommaa.
Onneksi heti yrityksen perustettuani kotikaupungissani oli valtavan iso verkostoitumistilaisuus, jossa sain sitten uunituoreita käyntikorttejani jaeltua ympäriinsä. Yritin myös pysäyttää jokaisen tyypin, joka tuntui mielenkiintoiselta. Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja erittäin inspiroiva. Sain selkeästi sanomaani perille jo moneen suuntaan, mikä oli loistavaa.
Myönnän, että aivan liian usein jätän menemättä tapahtumiin. Muutakin elämää kun on. Lisäksi vieraiden ihmisten kanssa väsyneenä puhuminen ei välttämättä ole kovin hedelmällistä. Pitäisi aina olla aivot terävänä kuin partaveitsi. Itse jätän mieluummin mieleenpainuvan muiston itsestäni, kuin laimean efektin. Kamalaa, jollei kukaan muista tavanneensa minua. Eli panostan tärkeisiin juttuihin ja muissa käyn, jos jaksan. Eli liian harvoin..
torstai 14. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Starttiraha, toiminimi sekä upea oma nimi!
Kun sitten olin saanut tehtyä päätökseni yrittäjäksi ryhtymisestä ja olin tehnyt liiketoimintasuunnitelman, hain starttirahaa yritykselleni. Se ei suurensuuri ole, mutta noin 700 euroa lisätienestiä puolen vuoden ajan kuukaudessa on kuitenkin huima apu aloittelevalle yritykselle. Olen nyt sen kolme kertaa saanut ja voin kyllä helposti todeta sen tärkeyden.
Nimen hyväksymiseen meni lopulta kauemmin, kuin olin laskeskellut ja ensimmäisten käyntikorttien kanssa tulikin järkyttävä kiire. Kaupungissani nimittäin järjestettiin 22.8. erittäin tärkeä verkostoitumistapahtuma, johon minun oli ehdottomasti mentävä tekemään itseäni tunnetuksi oman yrityksen edustajana. (Virallisesti yritykseni nimi hyväksyttiin 16.8., jotenka käyntikorttien painaminen meinasi mennä hieman kiireeksi) Kuten kerroinkin, minulla on ihan hyvät verkostot jo ennestään, mutta ei minua suinkaan itsenäisenä yrittäjänä aiemmin tunnettu, vaan aivan muista yhteyksistä. Olen lukemattomilta yrittäjiltä kuullut, että noin kaksi vuotta menee, ennen kuin nimi alkaa käydä tutuksi. Sitä odotellessa sitten..
Toiminimi
Perustin itselleni toiminimen, en osakeyhtiötä. Moni asia puolsi tätä vaihtoehtoa. Minulle ei alussa tullut mitään investointeja, sillä tarvittavat koneet ja ohjelmistot minulla jo oli. Tilojakaan en tarvinnut. Lisäksi palkkaa voi nostaa itselle kyselemättä ja milloin vain. Mikäli toiminta joskus tulevaisuudessa kasvaa, voi tilannetta miettiä uudelleen. Näitäkin pähkäiltiin yhdessä Uusyrityskeskuksen kanssa. Mitäpä olisinkaan ilman heitä tehnyt..?Starttiraha
Starttirahaa varten piti täyttää papereita ja tehdä liiketoimintasuunnitelma. Lisäksi piti käydä TE-keskuksen haastateltavana. Omalla kohdallani haastattelutilaisuus oli läpihuutojuttu, sillä olin kuitenkin jo kolme kertaa käynyt Uusyrityskeskuksen juttusilla ja vakuuttanut siellä ihmiset osaamisestani. He olivat sitten puolestapuhujiani TE-keskukseen päin. Ymmärsin kuitenkin, että starttirahan myöntäminen on jonkin verran henkilöstä kiinni. Siis siitä henkilöstä, kuka hakemuksia käsittelee. Starttiraha myönnettiin jo samalla kerralla, kun paikanpäällä kävin. Erittäin nopea prosessi siis. Tämä toki onnistui, sillä kaikki tarvittavat lippulappuliitteet olivat mukana ja esityöt tehty.Kaupparekisteri
Tämän jälkeen seuraava etappi taisi olla maistraatti, johon piti vielä nimihakemus. Kaupparekisteriin rekisteröityminen. Hakemus maksoi päälle satasen ja hakemuksen käsittelyyn kului reilu kolme viikkoa. Ennen kuin nimi oli virallisesti hyväksytty, olin hieman välitilassa, enkä uskaltanut paljoakaan tehdä.Nimen hyväksymiseen meni lopulta kauemmin, kuin olin laskeskellut ja ensimmäisten käyntikorttien kanssa tulikin järkyttävä kiire. Kaupungissani nimittäin järjestettiin 22.8. erittäin tärkeä verkostoitumistapahtuma, johon minun oli ehdottomasti mentävä tekemään itseäni tunnetuksi oman yrityksen edustajana. (Virallisesti yritykseni nimi hyväksyttiin 16.8., jotenka käyntikorttien painaminen meinasi mennä hieman kiireeksi) Kuten kerroinkin, minulla on ihan hyvät verkostot jo ennestään, mutta ei minua suinkaan itsenäisenä yrittäjänä aiemmin tunnettu, vaan aivan muista yhteyksistä. Olen lukemattomilta yrittäjiltä kuullut, että noin kaksi vuotta menee, ennen kuin nimi alkaa käydä tutuksi. Sitä odotellessa sitten..
Mistä kaikki alkoi
Olen yrittäjä. Ollut nyt kokonaista 3kk ja 10 päivää. Blogin aloitus on pyörinyt mielessäni jo tovin, mutta "ajanpuutteen" ja "kaiken muun" tullessa eteen se on aina vain siirtynyt. Mutta nyt tai ei koskaan, sillä uskoakseni taltioin samalla itselleni yrityksen historiikkia ja muille aloitteleville yrittäjille reittiä helpompaan yrittämisen alkuun.
Eli mistä kaikki alkoi. Huoh. No jos oikein oikein tiivistän, niin varmaankin siitä, ettei täällä päin Suomea alani töitä ole. Tai siis on, mutta niistä ei a) makseta b) kerrota julkisesti c) arvosteta tarpeeksi korkealle. Silti tiedän, että tarvetta sen sijaan on ja paljon.
Minulla on todella hyvä CV ja laaja opinto- sekä työhistoria. Mutta eipä se juurikaan auta, jollei työpaikkoja ole edes haettavaksi. Toisaalta en valita, en ole ikinä ollut työtön, vaan opiskelujeni ohessa tein esimerkiksi kolmeakin työtä yhtäaikaa. Ehkä tämä on juuri se ongelma, mielestäni kova työkokemukseni antaa oikeuden jo hieman valikoida. Lisäksi olen kokenut erittäin raskaan työpaikkakiusaamistapauksen, mikä on saanut minut supervarovaiseksi työyhteisöjen suhteen. Olen yrittäjäperheen lapsi, joten sinänsä tiesin tasan tarkkaan mihin lähdin. Lisäksi olin pari vuotta jo ennestään kahdessa eri startupissa mukana, perustajana ja osakkaana, vaikken kovin suurella osuudella. Kaikki tämä yhteenlaskettuna sai minut kesäkuussa 2013 siihen pisteeseen ajatuksissani, että ryhdyin pykäämään sitä Ihan Omaa pytinkiä pystyyn.
Päätöksen jälkeen kaikki tapahtui muutamassa viikossa, vaikka oli kesäloma-aika. Minulla on suht hyvät yrittäjäverkostot kotikaupungissani ja sainkin vinkin keneen täytyy olla yhteyksissä Uusyrityskeskukseen, että hommat hoituvat tehokkaasti. No, olin yhteyksissä ja sain kädestä pitäen neuvoja miten paperit pitää täyttää. Yhdessä tehtiin budjetointi. Uusyrityskeskuksen henkilö hoiti sitten paperini TE-keskukseen sillä tavoin, että ne otettiin heti käsittelyyn ja kappas vain, niinpä oli starttirahakin saatu. Toki olimme keskustelleet motiiveistani ja kyvyistäni ja tulleet siihen tulokseen, että kovasti tosissani olen ja ymmärrän mihin olen tässä kamalassa taloustilanteessa lähtemässä. Lisäksi minulla oli jo pari aavistusta asiakkaista, eli alkuun pääseminenkään ei olisi ylivoimaista.
Kesän aikaan hioin ideaani ja päätin, että 1. elokuuta firma on pystyssä. Ja niin oli. Upeaa. Ja aika häkellyttävää.
Aion tässä blogissani kertoa sekä ylä- että alamäistä ja samalla dokumentoida yrittäjyyden ihanuuksia ja ikävyyksiä. Samalla tämä on vähän kuin oma päiväkirjani. Kun yritystä itse pystytin en juurikaan löytänyt aihetta käsitteleviä blogeja, vaikka olisin sellaista kipeästi tarvinnut. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.
Eli mistä kaikki alkoi. Huoh. No jos oikein oikein tiivistän, niin varmaankin siitä, ettei täällä päin Suomea alani töitä ole. Tai siis on, mutta niistä ei a) makseta b) kerrota julkisesti c) arvosteta tarpeeksi korkealle. Silti tiedän, että tarvetta sen sijaan on ja paljon.
Minulla on todella hyvä CV ja laaja opinto- sekä työhistoria. Mutta eipä se juurikaan auta, jollei työpaikkoja ole edes haettavaksi. Toisaalta en valita, en ole ikinä ollut työtön, vaan opiskelujeni ohessa tein esimerkiksi kolmeakin työtä yhtäaikaa. Ehkä tämä on juuri se ongelma, mielestäni kova työkokemukseni antaa oikeuden jo hieman valikoida. Lisäksi olen kokenut erittäin raskaan työpaikkakiusaamistapauksen, mikä on saanut minut supervarovaiseksi työyhteisöjen suhteen. Olen yrittäjäperheen lapsi, joten sinänsä tiesin tasan tarkkaan mihin lähdin. Lisäksi olin pari vuotta jo ennestään kahdessa eri startupissa mukana, perustajana ja osakkaana, vaikken kovin suurella osuudella. Kaikki tämä yhteenlaskettuna sai minut kesäkuussa 2013 siihen pisteeseen ajatuksissani, että ryhdyin pykäämään sitä Ihan Omaa pytinkiä pystyyn.
Päätöksen jälkeen kaikki tapahtui muutamassa viikossa, vaikka oli kesäloma-aika. Minulla on suht hyvät yrittäjäverkostot kotikaupungissani ja sainkin vinkin keneen täytyy olla yhteyksissä Uusyrityskeskukseen, että hommat hoituvat tehokkaasti. No, olin yhteyksissä ja sain kädestä pitäen neuvoja miten paperit pitää täyttää. Yhdessä tehtiin budjetointi. Uusyrityskeskuksen henkilö hoiti sitten paperini TE-keskukseen sillä tavoin, että ne otettiin heti käsittelyyn ja kappas vain, niinpä oli starttirahakin saatu. Toki olimme keskustelleet motiiveistani ja kyvyistäni ja tulleet siihen tulokseen, että kovasti tosissani olen ja ymmärrän mihin olen tässä kamalassa taloustilanteessa lähtemässä. Lisäksi minulla oli jo pari aavistusta asiakkaista, eli alkuun pääseminenkään ei olisi ylivoimaista.
Kesän aikaan hioin ideaani ja päätin, että 1. elokuuta firma on pystyssä. Ja niin oli. Upeaa. Ja aika häkellyttävää.
Aion tässä blogissani kertoa sekä ylä- että alamäistä ja samalla dokumentoida yrittäjyyden ihanuuksia ja ikävyyksiä. Samalla tämä on vähän kuin oma päiväkirjani. Kun yritystä itse pystytin en juurikaan löytänyt aihetta käsitteleviä blogeja, vaikka olisin sellaista kipeästi tarvinnut. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)